SAULI

Tuvassa Mongun Taigalla 2010 Jari Ilmosen ja Jukka-Pekka Liljan kanssa. Taustalla majapaikkamme.

Tuvassa Mongun Taigalla 2010 Jari Ilmosen ja Jukka-Pekka Liljan kanssa. Taustalla majapaikkamme.

Olen pienestä asti tehnyt omituisia ääniä. Teininä 70-luvulla en ollut tyytyväinen ääneeni ja ihailin blueslaulajia. Myös Tom Waitz ja Louis Armstrong kiinnostivat. Yritin imitoida heidän rouheata ilmaisuaan. Olin myös kiinnostunut kaikenlaisista soittimista, mutta Haapaveden syrjäkylällä ei tuohon aikaan ollut opetusta tarjolla. Yritin harjoitella lainakitaroilla ja halvoilla huuliharpuilla. Olin laiska harjoittelija. Musiikin harrastaminen jäi melko vaatimattomalle tasolle, vaikka jonkinlaisia bändiyritelmiäkin oli.

Musiikin harrastaminen aktivoitui 80-luvun lopussa, kun Haapavedellä alettiin järjestää folkkursseja ja Haapavesi Folk -festivaalia. Minäkin uskaltauduin mukaan kursseille vastineeksi festivaaligrafiikan suunnittelusta. Rimputtelin kitaraa ja mandoliinia, hakkasin rumpuja ja kokeilin erilaisia puhallinsoittimia. Vuonna 1995 kurssitarjontaan kuului kurkkulaulun peruskurssi. Opettajana oli Boris Salchak Venäjään kuuluvasta Tuvan tasavallasta. Boris esitti festivaaleilla samaaniperformanssin, mutta osasi kuitenkin opettaa myös kurkkulaulun alkeita. Tiesin heti, että tämä oli minun juttuni.

Seuraavana vuonna pääsimme Yat-Kha -yhtyeen perustajan, matalaa kargyraa laulavan Albert Kuvezinin  oppiin Haapavedellä ja Jukka-Pekka Liljan Luonnonkeskuksessa Röykässä. Röykkään oli kokoontunut yli kolmekymmentä kurkkulaulusta innostunutta oppilasta. Siellä syntyi ajatus Suomen Kurkkulaulajat -yhdistyksestä. Yhdistys perustettiin seuraavana vuonna ja 1998 vietettiin ensimmäistä Ihmisen äänen juhla Kiekua. Sain järjestettyä festivaalille tuvalaiseksi esiintyjäksi Vladimir Sajanin tyttärineen. Hän taittoi matkan molempiin suuntiin junalla, yhteensä 10 päivää. Esiintymisiä Suomessa oli kaksi.

Festivaaleja järjestettiin vuosien varrella useita. Yhteistyötä tehtiin Sibelius-Akatemian ja Heurekan kanssa. Pääesiintyjinä oli muun muassa Hosoo Mongoliasta, Jegor Reznikov Ranskasta, Cirgilchin Tuvasta, Horsetail ja Kathy Brown eli Kiva Kanadasta, Stepanida Borisova Jakutiasta, Kökojun Belgiasta, Tuva Kyzy Tuvasta, sekä monia suomalaisia taiteilijoita. Vuoden 2001 tapahtuma jäi viimeiseksi kurkkulaulajien omaksi festivaaliksi, kun avustukset jäivät saamata ja talkooväki oli vähentynyt muutamaan aktiiviin. Festivaalia järjestettiin säästöliekillä ja yhteistyöllä Maailman musiikin keskuksen kanssa niin kauan, että talous saatiin kuntoon.

Vuonna 2007 olin ollut yhdistyksen puuhamiehenä kymmenen vuotta ja päätin jättäytyä yksityisyrittäjäksi, koska oman kurssitoiminnan sekoittuminen yhdistyksen toimintaan tuntui ristiriitaiselta. Viimeisenä tehtävänä toimitin Höömei-lehden juhlanumeron: hoomei_juhlanumero.Kaigal-ool and Sauli135

Yhdistyksessä oli monia muitakin aktiivisia ja monet puuhailevat edelleen kurkkulaulun parissa ainakin osittain. Ainakin Taito Hoffrén, Juha Valkeapää, Tapani Rainamaa, Lea Kömi, Virppi Venell, Eero Grundström, Jukka-Pekka Lilja, Soila Sariola, Eero Turkka ja Jari Ilmonen pitää mainita. Erityismaininnan ansaitsevat Morten Abildsnes, Pipa Paljakka ja Sami Jansson. Mortenin ja Pipan rakkaus Tuvaan ja kurkkulauluun on ilmentynyt useilla matkoilla, tuvalaisen musiikin esittämisenä sekä radio-ohjelmina ja artikkeleina. Heidän puoleensa voi kääntyä aina, jos kurkkulaulutiedoissa on aukkoja. Sami Jansson innostui aiheesta niin, että opiskeli Tuvan kielen ja litteroi kymmeniä lauluja eri kokoonpanojemme esitettäväksi. Samin kanssa minulla oli ensimmäinen duo: Synezin Ordari – Sielun veljet. Eero Turkan ja Samin kanssa perustimme myöhemmin Cedip Tur -yhtyeen, joka teki konserttimatkan Tuvaan vuonna 2001 mukanaan vierailevat tähdet Ruotsista Anna Johansson ja Girilal Bars. Girilal lienee edelleen ainoita naapurimaan kurkkulaulajia. Myöhemmin yhtyeeseen tulivat mukaan Imre Peemot, joka edelleen lienee Suomen paras kurkkulaulaja ja Roosa Marttiini. Tällä kokoonpanolla teimme levyn Traktorist. (http://www.dailymotion.com/video/x2c9mgp_cedip-tur-traktorist_music). Myöhemmin tuli mukaan myös Veera Voima.

Cedip Tur voi putkahtaa comeback-keikalle milloin vain samoin kuin Jari Ilmosen ja minun Shumuul-duokin. Uusia virityksiäkin on kehitteillä.

Moni muukin ansaitsisi tulla mainituksi, mutta täydennetään sitä mukaa, kun nimiä tulee mieleen.