KURKKULAULUSTA

Tämä sivusto on Sauli Heikkilän kurkkulaulusivusto. Tervetuloa!

kurkkulaulu_käyntikorttitausta

Kurkkulaulu on keskiaasialainen laulutekniikka. Sen yleisnimi siellä on höömei (xøømii, khoomei, khuumei…). Höömeille on ominaista syvä kurkussa muodostettu bordunaääni ja yläsävelten suodattaminen kuultaviin. Yläsävelin voidaan laulaa melodioita niin, että laulaja laulaa itsensä kanssa kaksiäänisesti. Höömein sydänalueita on Altai-vuoriston ympäristö, Venäjään kuuluvien Tuvan ja Altain tasavallat ja Länsi-Mongolia. Viime vuosikymmeninä kurkkulaulu on ollut myös voimakkaassa nousussa Kiinan Sisä-Mongoliassa. Kurkkulaulu kuuluu myös muiden lähialueiden, kuten Burjatian, Hakassian, Bashkortostanin ja Kazakhstanin, perinteisiin. Pohjois-Siperiassa on muitakin kansoja, jotka käyttävät kurkkuista äänenmuodostusta ja Kanadan inuiiteilla on aivan oma kurkkulaulunsa. Sitä kutsuttiin aikaisemmin suomeksi röhistyslauluksi, inuiitit kutsuvat sitä nimellä kattajaq. Myös sardinian tenores-laulukvartetin käyttävät kurkkulaulun omaisia tekniikoita samoin kuin Etelä-Afrikan xhosa-heimon naiset.

Länsimaissa on kurkkulaulusta kehittynyt oma yläsävellauluversio. Siinä yläsävelet suodatetaan normaalista äänestä. Perussävel voi muuttua vaikka joka tahdilla, mitä tapahtuu keskiaasialaisessa kurkkulaulussa vain harvoin.

Keskiaasialaisten kaltaista kurkkulauluperinnettä ei löydy mistään muualta maapallolla. Tosin sen harrastajia alkaa löytyä jo kaikista maailmankolkista. Eikä ihme, niin outoa, lumoavaa ja hämmästyttävää se on.

Tuvalaisen kurkkulaulun perustekniikat ovat: höömei, kargyra ja sygyt. Näiden lisäksi on joukko johdannaistyylejä, kuten borbannadir, ezengileer ja chylandik. Höömeilaulua kutsutaan Tuvassa usein myös hörekteeriksi. Mongoliassa tyylit ovat höömei, kharghyra, ishkeree. Höömeityylejä luokitellaan siellä myös laulun sijoituksen  mukaan: rintahöömei, nenähöömei jne.

Helsingin Sanomille tehty tiivistelmä kurkkulaulutyyleistä:

Sitten hieman perusteellisemmin esimerkkejä kurkkulaulutekniikoista. Pahoittelen puutteellista tekniikkaa, esimerkit on äänitetty iPhonen videolla suoraan. Taustalla oleva kuva on videotykillä heijastettu ohjelmasta Overtone analyzer /www.sygyt.com). Ääntä ei ole käsitelty mitenkään. 

Länsimaista yläsävellaulua. Normaalista laulubordunasta suodatetaan yläsävelit kuuluville suuontelon kokoa ja muotoa muuttamalla:

Seuraava esimerkki on perushöömei hieman eri korkeuksilta:

Kargyra on se tyyli, joka useimmille tulee kurkkulaulusta mieleen. Matala ääni tulee vale- eli taskuäänihuulista, jotka värähtelevät puolta äänihuulia hitaammin. Tääs vuoristokargyra eli dagkargyra:

Arokargyrassa kurkunpää nostetaan ylös:

Sygytissä yhdistyy yläsävellaulun  tekniikka höömeihin. Kieli on suurinpiirtein kohdassa, mihin se hakeutuu L-äänteellä. “Hylllllly”:

Borbannadirissa käytetään kieltä. “jujujujujujujujuju”:

 

…tai huulia:

Lopuksi vielä sygytin ja kargyran sekoitustyyli chylandyk (heinäsirkka):

Kuva äänihuulista kurkkulaulun aikana. Video on kuvattu HUSin foniatrian poliklinikalla endoskoopilla: